”Oli aivan tavallinen torstai-iltapäivä, kello taisi olla siinä puoli kahden paikkeilla, kun minä, kieltämättä nerokas keksijä, Tempus tein uusimman temppuni ja onnistuin eristämään laboratoriossani tieteelle vielä täysin uuden alkuaineen, Momentumin.
Siinä se säteili oranssia hehkuaan, kuin kallisarvoisin appelsiini, jonka kuunaan olin supermarketin hedelmäosastolla nähnyt. Tulin löydöstäni niin onnelliseksi, että Momentumkin alkoi hehkua entistä voimakkaammin. Siitä hetkestä pitäen minulle oli päivänselvää, että tämä aine saa voimansa onnellisista hetkistä.
Tutkimusteni edetessä ymmärsin, että Momentumilla on yksi pääkäyttökohde. Se soveltuisi aikakoneen polttoaineeksi. Itse aikakoneen keksiminen veikin oman aikansa, siihen kului ainakin puolisen viikkoa, kunnes sain sen toimimaan - kun tajusin että käsijarru oli vielä päällä…
Mutta kuitenkin, lopulta suuren uurastukseni tulos katseli minua uutuuttaan kiiltelevä metallikuori päällään. Hän oli nimennyt itse itsensä Intervallumiksi, nimensä hän oli hakenut automaattiasetuksilla omasta tulevaisuudestaan, joten voisi sanoa, että hänellä oli aina, kaikissa rinnakkaisissakin todellisuuksissa, ollut tämä nimi.
Oli ilmiselvää, että aikakoneeni temperamentilla ja omalla älylläni pääsisimme vielä huimiin seikkailuihin! Siispä nokka kohti menneisyyttä, tai tulevaisuutta! En ole vielä aivan varma, kuinka Intervallumia ajetaaaaaaan…”
*WORP*